matkalla kuntoutuskoiraksi

13.10.2021

Mikä se semmoinen kuntoutuskoira oikein on? Mitä ne tekevät? Jos Teija Terapeutti tai Oona Opettaja ottaa kotikoiransa mukaan asiakkaan terapiakäynnille tai koululuokkaan, onko se silloin kuntoutuskoira?

Kasvatus- ja kuntoutuskoirat ovat ammattimaiseen työkäyttöön koulutettuja, asiakasturvallisiksi testattuja opetus-, kasvatus-, sosiaali- ja/tai terveysalan ammattilaisen työssään käyttämiä koiria. Ohjaajansa työpaikasta ja koulutuksesta riippuen nämä koirat voivat olla esimerkiksi niin fysio- tai toimintaterapeutin, kuin luokan- tai lastentarhanopettajankin nelijalkaisia työpareja. Kasvatus- ja kuntoutuskoiratoimintaa ja erityisesti koirien testausta sekä ohjaajien koulutusta koordinoi oma yhdistyksensä, Koirat Kasvatus- ja kuntoutustyössä RY . Yhdistys järjestää soveltuvuuskokeita sekä työnäyttötilaisuuksia ympäri maata, käytännössä Hangosta Rovaniemelle. Päästäkseen viralliseksi Kasvatus- tai kuntoutuskoirakoksi, myös koiran ohjaajan tulee suorittaa 10 op ammatillinen täydennyskoulutus, jossa käsitellään paitsi koiran kouluttamista, myös monitahoisesti koiran käyttämistä erilaisissa työskentely-ympäristöissä ja tilanteissa. Kasvatus- ja kuntoutuskoirat ovat samalla tavalla hyötykoiria kuin vaikkapa opas- ja avustajakoiratkin, vaikka niiden työnkuva edellä mainituista aika paljon eroaakin. Kaverikoira- ja karvakaveri-ryhmät toimivat vapaaehtoispohjalta tehden vierailukäyntejä erilaisiin kohteisiin, toiminnan tarkoituksen ollessa ensisijaisesti hyvän mielen tuottaminen kohderyhmälle, siinä missä kasvatus- ja kuntoutuskoirakoiden työskentelyä ohjaa aina asiakkaan tai asiakasryhmän yksilöllinen tavoite.

Koiran läsnäolo esimerkiksi terapiatilanteessa tai koululuokassa tulee aina olla ammatillisesti perusteltua. Koira ei siis ole mukana siksi, että sillä saattaisi kotona työpäivän ajan olla tylsää, tai siksi, että terapeutti tai opettaja haluaa sen mukaan. Koira on mukana asiakastilanteissa silloin, kun katsotaan, että se joko läsnäolollaan tai jollain toiminnallisella tekemisellä pystyy auttamaan asiakasta hänen omien tavoitteidensa saavuttamisessa. Luokkatilanteessa perustelu koiran läsnäololle voi olla vaikkapa oppilaiden työrauhan tai motivaation parantaminen, yksilöterapiassa esimerkiksi alkujännityksen vähentäminen, kuntoutujan motivaation paraneminen, tai sosiaalisten tilanteiden tai tunteiden mallintaminen, toiminnanohjaustaitojen harjoittelu jne.

Mitä monipuolisemmin ja taitavammin koira on koulutettu, sitä monipuolisemmat ovat luonnollisesti sen käyttömahdollisuudet. Ihan pelkästään koiran läsnäolollakin voi olla, ja onkin, positiivisia vaikutuksia, mutta erilaisten temppujen ja taitojen myötä vahvistuu paitsi terapeutin ja koiran, myös asiakkaan ja koiran välinen suhde. Mielestäni mitä paremmin terapeutti tuntee koiransa ja mitä vahvempi on heidän keskinäinen suhteensa, sitä sujuvampaa ja myös syvempää työskentely on. Terapeutin on itsestäänselvästi myös oltava valmis ”jakamaan” koiransa – ei siis riitä, että koira työskentelee ainoastaan ohjaajalleen vaan ensisijaisesti asiakkaan on oltava aina työskentelyn keskiössä, terapeutin roolin ollessa lähinnä mahdollistaja, joka mahdollistaa koiran ja asiakkaan välisen vuorovaikutuksen, ja sitä kautta tavoitteiden toteutumisen.

Ronivaaran työnäytön suorittaneet kuntoutuskoirat Ruska Laukka Kuusamo

Työskentelen tällä hetkellä itse maatilaympäristössä toimintaterapeuttina, ja omat koirani ovat hyötyneet suuresti paitsi arkitottelevaisuuden (jonka pitäisi mielestäni olla ihan jokaikisellä kasvatus-kuntoutuskoiraksi haaveilevalla kunnossa) harjoittelusta, myös rallytokon, ja agilityn perustaidoista. Lisäksi aktivointipelien pelaaminen ja erilaiset tarjoamisen kautta opetetut temput ja pelit ovat usein käytössä. Kaikkien neljän koiran kestosuosikkeihin kuuluvat myös erilaiset etsintäleikit, joita teemme paljon Ronivaaran tilan luontoympäristössä. Monien koirakerhojen tai yksityisten kouluttajien tarjoamilta kursseilta saa varmasti apua ja ideoita, jos tuntuu, että yksin alkuun pääseminen on haastavaa. Ryhmätreeneissä on sekin hyvä puoli, että koira oppii keskittymään erilaisissa ympäristöissä ja sietämään toisten koirien läsnäoloa, mitä myös soveltuvuuskokeessa ja työnäytössä tarkastellaan. Itse totutan koirat myös alusta saakka työskentelemään vieraiden ihmisten kanssa – ensin omien lasten, tuttujen aikuisten, lasten kavereiden jne.- ja myös kestämään epämääräisempää ohjaamista, sillä hyvin harvoin sen enempää terapeutin asiakkaat kuin opettajan oppilaatkaan ovat operanttiin kouluttamiseen perehtyneitä puoli-ammattilaisia. Positiivisilla menetelmillä, tarjoamisen kautta koulutettu, tehtävään motivoitunut koira oppii kyllä nopeasti vaikka arvailemaan erilaisten rutiinien tai välineiden perusteella, mitä asiakas mahtaakaan tarkoittaa. Sekin on hyväksyttävä, että välillä jo opittuja taitoja joutuu itse uudelleenkouluttamaan tai hiomaan tarkemmiksi, sillä vähän samaan tapaan kuin ratsastuskouluhevoset, myös asiakastyössä käytettävät koirat saattavat alkaa ”turtua”, ja tarvitsevat silloin tällöin pientä taidontarkistusta oman ohjaajan kanssa esimerkiksi käytösketjujen kriteereiden suhteen. Olen myös huomannut, että omat koirani tarvitsevat asiakastyön vastapainoksi paitsi lepoa, myös sitä ihan omaa harrastusaikaa minun kanssani. Näen tämän meidän molempien työhyvinvointia ylläpitävänä tekijänä.

Matkalla kuntoutuskoiraksi on siis monta porrasta. Yksinkertaisimmillaan portaat menevät soveltuvuuskokeen läpäisemisestä ohjaajan täydennyskoulutuksen kautta työnäyttöön, käytännössä työ alkaa usein pienen pennun kanssa sosiaalistamis- ja perustottelevaisuusharjoituksilla edeten kohti työkäytössä tarvittavia taitoja, asiakastilanteiden harjoittelua ja soveltuvuuskoetta. Soveltuvuuskokeen jälkeen taitoja harjoitellaan ja hiotaan oikeissa asiakastilanteissa – toki myös kotona arjessa – ja työnäytössä todennetaan, että työskentely, koiran ja ohjaajan välinen sekä ohjaajan, asiakkaan ja koiran välinen vuorovaikutus vastaa suunniteltua interventiota ja siten yhdistyksen kriteerejä. Meidän koiristamme kaikki neljä, australianpaimenkoira Halla, shetlanninlammaskoira Tähti, labradorinnoutaja Zelma sekä kiharakarvainennoutaja Lilli, ovat suorittaneet työnäytön. Jokaisella koiralla on omat, erityiset vahvuutensa, joita hyödynnetään niiden kanssa työskentelyssä.

Millainen sitten on kuntoutuskoiran työnkuva, ja mihin oikeastaan tarvitsen näin montaa koiraa? Siitä voisin kirjoittaa ihan oman postauksensa. Tykkää tai kommentoi, jos haluat lukea aiheesta lisää Ronivaaran blogista!

Teksti ja kuvat: Mari Anttila