Nekku luo nahkaansa Annan opissa, osa 1

Ronivaarassa tapahtuu

Avoimuus uuden oppimista kohtaan ja halu kehittyä kuuluvat ilman muuta Ruska Laukan toimintafilosofian peruskiviin. Tästä osoituksena tallille on kutsuttu jo vuosien ajan vierailevia, hevosalalla meritoituneita valmentajia. Heidän asiantuntevissa käsissään sekä tallin hevoset mutta myös henkilökunta ja asiakkaat ovat oppineet valtavasti uutta.

Viimeisin valmentajavierailu tapahtui muutamia viikkoja sitten huhtikuun lopulla. Tuolloin oululainen eläintenkouluttaja ja pitkän linjan hevosalan ammattilainen Anna Kilpeläinen saapui visiitille Kuusamoon. Tallin henkilökunnalla ja vakioasiakkailla oli ollut mahdollisuus nauttia Annan laajasta asiantuntemuksesta jo edellisellä viikolla järjestetyllä etäluennolla, missä esille nousseiden teemojen työstämistä jatkettiin paikan päällä Ronivaarassa.

Etäluennolla puhututtaneisiin aiheisiin kuului muun muassa Pinja-tamman ylitsevuotavainen halu päästä lähelle ihmistä. Tämä lähtökohtaisesti positiivinen piirre muuttuu ei-toivotuksi käytökseksi siinä kohdassa, kun ihmisrakas hevonen vaikeuttaa muiden sen läheisyydessä olevien hevosten kanssa toimimista. Pinjan tapauksessa vaikeudet konkretisoituvat pihaton portilla. Siinä ihmisiä rakastava tamma – täysin tahattomasti toki – hankaloittaa sen kanssa samassa pihatossa asuvien hevosten taluttamista portista sisään tai ulos.
Annan ajatus Pinjaan liittyvän pulman ratkaisemiseksi oli toimintatapojen yhtenäistäminen. Kun kaikki Pinjaa ja sen ohi portista sisään tai ulos talutettavia hevosia käsittelevät ihmiset noudattavat samoja periaatteita, niiden vaikutukset alkavat näkyä. Käytännön harjoituksina Anna ohjasi tallin henkilökunnalle harjoituksia, joilla Pinja saatiin väistämään pois portilta ja siten helpottamaan sen pihattokavereiden kanssa toimimista.

Annan erityishuomiota viikonlopun aikana sai myös muun muassa Nekku. Kaksipäiväisen valmennuksen ensimmäisenä päivänä Anna työskenteli Nekun kanssa pelkästään maasta käsin ja pelkästään tallissa. Tällä tavalla toimiessaan hevosen kouluttajan on mahdollista kerryttää itselleen arvokasta tietoa esimerkiksi siitä, miten hevonen hakeutuu kontaktiin ihmisen kanssa ja miten se reagoi ihmisen tekemiin aloitteisiin kuten harjaamiseen tai satuloimiseen.
Toisena päivänä Anna työskenteli Nekun ja Nekulla säännöllisesti ratsastavan asiakkaan kanssa maneesissa. Valmennuksen tavoitteet olivat näennäisesti vaatimattomat, mutta todellisuudessa kyse oli asiakasratsuna toimivan hevosen kannalta ensisijaisen tärkeistä asioista: eteenpäinpyrkimyksestä ja kehon käytöstä.

Nekun eteenpäinpyrkimystä Anna neuvoi lisäämään keskittymällä ratsastajan apujen käyttöön. Tamman tulee liikkua eteen mahdollisimman pienestä pohjeavusta ja sitä tulee palkita pohjeavun hellittämisellä, kun niin tapahtuu. Kehon käytön osalta taas Anna suositteli panostamaan Nekun eri osia mahdollisimman monipuolisesti taivuttaviin ja venyttäviin harjoituksiin, joita hänen mukaansa kannattaa tehdä paitsi ratsailta myös maasta käsin.
Annan käyttämän kielikuvan mukaan Nekku vaikuttaa siltä, kuin se olisi jäänyt jumiin jo aikaa sitten liian pieneksi käyneeseen nahkaan. Jotta vanhan nahan luominen onnistuu, pitää sitä työstää taipuisammaksi muun muassa väistöjen, avotaivutusten ja takaosakäännösten avulla. Ne kaikki kuuluvatkin nyt Nekun jumppaohjelmaan ja myös pysyvät siinä vähintään ensi viikonloppuun asti. Tuolloin saamme Annan seuraavan kerran luoksemme. Millaistenkohan harjoitusten avulla hän tällä kertaa auttaa Nekkua ulos kuorestaan?

-Suvi