Laumaelämä, sen jäsenten välinen vuorovaikutus ja varsinkin uusien jäsenten liittyminen yhteisöön on mielenkiintoinen prosessi. Niin hevos- kuin ihmislaumoissa, saati sitten niiden yhdistelmissä!
Viimeisimpänä Ronivaaraan saapunut Viri tutusteli tulevaan pihattolaumaan ensin pari viikkoa aidan takaa.
Tutustumisvaiheessa huomattiin jo, mille alueelle hevosyhteisössä Viri asettuisi. Ronivaaran hevoset ovat vuorovaikutuksessa harjaantuneita, onhan lauma ollut porukan koti pitkään, suurimmalle osalle koko eliniän.
Vuorovaikutustyyleistä nähtiin myös, kenen lauman jäsenten kanssa toimi- ja vastuualuekeskusteluja tultaisiin käymään. Keskusteluja käydään yleensä eniten saman sukupuolen edustajien, tässä tapauksessa tyttöjen kesken. 😀
Laumaan totuttaminen tehtiin vaiheissa, porrastaen. Viri pääsi edellisinä päivinä ensin tutustumaan niiden hevosten kanssa, joiden vuorovaikutuksesta oli jo nähty, että ovat jollain tasolla hyväksyneet ja ottavat uuden tulokkaan parhaiten vastaan. Näin Virillä on jo turvahevosia, kun laumaan lisätään hevosia.
Viri on asunut samassa laumassa vuosia sitten, mutta laumaan on tullut muutama uusi hevonen sitten viime näkemän, eli kaikki sen jäsenet eivät olleet ennestään Virille tuttuja. Ennen laumaan laittoa Viri oli tutustunut myös rauhassa pihattoon ja pienemmissä osissa lauman jäseniin.
Hevoset kommunikoivat pääasiassa hienovaraisesti eleillä, liikkeellä, katseella, ruumiin asennolla, kehonkielellä, liikesuunnalla ja energiatasolla, ja jopa tunnetiloilla, jotka muuten tilanteen mukaan myös tarttuvat.
Usein uusia hevosia yhdistettäessä lauma juoksentelee jonkin verran. Tämä riippuu täysin siitä, millä energialla uusi tulokas laumaan pyrkii. Mitä vahvemmalla ja itsevarmalla asenteella vieras saapuu, sitä enemmän on liikettä tiedossa.
Hevoset skannaavat uutta tulokasta, mitkä ovat hänen vahvuutensa ja tuleva paikka yhteisössä. Hevoset tarkkailevat myös minkälaisia vuorovaikutustyylejä uusi tulokas käyttää, kuinka sosiaalisesti harjaantunut tulokas on. Vuorovaikutuksessa lahjakas tulokas lähtee luontevasti ja pehmeästi vuorovaikutukseen lauman kanssa, jolloin hänet otetaan yhteisöön mukaan nopeasti. Jos taas tulokas ei osaa käyttää vuorovaikutustyylejä rakentavasti, lauma opettaa miten ollaan hevosiksi.
Tähän vaiheeseen kuuluu vahvaa elekieltä, mulkoilua, väistättämistä, lauman luota pois lähettämistä ja reipasta liikettä, jos sanoma ei mene muuten perille. Menetelmiä käytetään juuri tässä järjestyksessä, ja ellei edellinen viesti mene perille, otetaan vahvempi käyttöön. Tilanteisiin vastataan niiden vaatimalla vahvuudella. Hyvinvoivat ja terveet hevoset eivät normioloissa jää jahtaamaan toisiaan. Poikkeavan käyttäytymisen taustalla on usein kipu tai trauma, mutta kokemuksen mukaan traumaattisenkin taustan omaava hevonen oppii ajan myötä olemaan hevosiksi.
Viereinen kuva on otettu aika pian Virin pihattoon laskun jälkeen. Viri aika itsevarmasi ja rohkeasti pöläytti pihattoon, yrittäen ottaa tilan haltuun. Moinen röyhkeys sai lauman suojelijat ja saalistajat heräämään.
Tulokasta huomautettiin siitä, ettei hän voi tulla ihan noin takki auki uuteen porukkaan ilman seuraamuksia. Pienet vihjailut eivät tuottanut tulosta, joten Viri lähetettiin aika nopeasti matkoihinsa. Lauma kerääntyi sen jälkeen yhteen ja mulkoili uutta tulokasta kaukaa kulmiensa alta.
Tässä vaiheessa ei missään nimessä haluta lisää kertoimia, eli on erittäin tärkeää, että hevosilla on tarpeeksi resursseja ja tilaa liikkua sekä erityisesti väistää tai vetäytyä omiin oloihinsa. Tilaa pitää olla reilusti enemmän kuin perustarha, mitä isompi porukka, sitä enempi tarvitaan tilaa. Tämän lauman pihatto on noin 1 ha ja isoja ruokintapaikkoja on kaksi. Pihattoalue on aukeaa, alueella on ruokintakummut sekä metsätarhaa, jonne voi vetäytyä halutessaan rauhaan.
Uuden hevosen lisääminen vanhaan toimivaan laumaan on tehtävä järkevästi ja suunnitellen hevosten hyvinvointia ajatellen. Kun hevosilla on hyvät elinolot, tarpeeksi resursseja, esim. ruokaa, ja ennen kaikkea reilusti tilaa liikkua ja väistää, uusien hevosten laumaan yhdistäminen sujuu yleensä ottaen jouhevasti, kuten ihmislaumoissakin. Hevosten tulee olla myös terveitä, kipeä hevonen voi käyttäytyä myös näissä tilanteissa arvaamattomasti.
Kaikki lauman jäsenet eivät välttämättä osallistu järjestäytymiseen, vaan jättävät sen muiden hommaksi ja hyväksyvät lopputuleman sellaisenaan.
Tämä kuva on otettu jonkin ajan kuluttua Virin laumaan laskun jälkeen. Tämän suuntainen tilanne voi jatkua tunteja tai joitain päiviä, riippuen Virin vuorovaikutuksesta. Viri huomasi aika pian, että laumaan pääsee paremmin käyttäen pehmeämpiä vuorovaikutustyylejä. Kun tämä vuorovaikutustyyli vahvistuu, Viri saa vähitellen oikeita ystäviä ja pääsee yhteisöön mukaan.
Hevoset rakastavat rutiineja. Ensiliikehdinnän ja juoksentelun jälkeen Viri saa olla huudeilla, mutta lauma antaa tulokkaalle vähän ”kylmähoitoa”, sietävät tulokkaan samoilla neliöillä, vaikka vähän oksettaakin…
Hetkeä myöhemmin koko vanhan pihaton lauma on ahtautunut eri puolelle heinäpaalia, Viri yksin toisella puolella. Tämä kuvaa hyvin tyypillistä tilannetta hevosten laumaan lisäämisessä alkuhässäköiden jälkeen. Vähitellen tulokas sujahtaa porukkaan mukaan.
Eniten Virin näkyvillä oleva Leevi yrittää näyttää välipitämättömältä kavereiden kanssa. Loput porukasta lymyilevät heinäpaalin takana, ja avoimen uteliaina tarkkailen korvat hörössä… Laskien joka heinänkorren, jonka uusi jäsen paalista nyhtää. Vaikka eivät omasta mielestään välitäkään siitä, mitä Viri puuhaa ja painautuvat tiiviisti kiinni omaan yhteisöönsä. Viri on vain onnellinen, kun saa olla osana yhteisöä, vaikka pienen matkan päästäkin. Yhteinen tekeminen (syöminen) yhdistää, ja hevoset voivat salaa tarkkailla toisiaan ja tutustua.
Uusi jäsen saa olla lauman lähellä, kunhan osaa yhteisön mielestä käyttäytyä, ja ennen kaikkea osaa käyttää oikeita vuorovaikutustyylejä suhteessa laumaan ja sen jäseniin. Ellei näin ole, lauman suojelijat lähettävät tulokkaan fyysisesti kauemmaksi laumasta miettimään, miten saa ja ei saa kavereita.
Viri saa olla lähellä laumaa, kun on arvovaltaisen raadin mielestä oikealla asenteella liikkeellä. Uuden tulokkaan läsnäolosta ollaan erittäin tietoisia, mutta coolin välinpitämättömiä, ei ainakaan aleta vielä juttusille (vaikka osalla jo kiinnostaisikin tutustua tarkemmin). Mutta sitoutuminen laumaan on kova, ei voi vielä mennä ja heittäytyä heti kovin tuttavalliseksi tai lauman polliisit hakee rikkurin takaisin.
Onneksi tämä tilanne ei kestä kauaa Virin kanssa, jonkun muun kanssa voi kestääkin. Vaiheen pituus riippuu sekä lauman jäsenten vuorovaikutustaidoista ja hyvinvoinnista, lauman dynamiikasta, saatavilla olevista resursseista ja tulokkaan vuorovaikutustaidoista.
Muutamassa päivässä uusi tulokas on sujahtanut laumaan ja pääsee hengaamaan ja rapsuttelemaan uusien ystävien kanssa. Yleensä uusin tulokas on tässä vaiheessa vain onnellinen, että on päässyt yhteisöön kynnykseltä eteenpäin. Toki, jos hän heti luulee olevansa jo jonkin toimialan vastuuhenkilö, voidaan vielä tulokasta väistättää vähäsen, ettei totuus unohtuisi…
Vaikka hevonen ei olisi ollut laumassa ennen, vuorovaikutustaidot ovat luontaisia taitoja. Tosin harjaantumisen tason näkee tietenkin, kuten myös meillä ihmisillä. Onneksi vuorovaikutusta ja yhteisössä olemista voi harjoitella ihan molemmat, Ronivaaran monenkirjava yhteisö jäsenineen on siihen oiva ympäristö.
Vertailun vuoksi kerrottakoon muutamaa päivää myöhemmin tapahtuneesta Tuulin ja Taavin laumaan yhdistämisestä. Viereisen tarhan tutustelun jälkeen parivaljakko laitettiin uuteen pihattoon. Se sujui rauhallisemmin, hevosia käytettiin pienissä porukoissa muutaman päivän aikana tulokkaiden kanssa samassa pihatossa, jotta paikat ja osa hevosista tulevat tutuksi.
Kun koko lauma lopulta yhdistettiin uusien tulokkaiden kanssa, oltiin suoraan kolmannen kuvan vaiheessa, tulokkaat sai olla lähellä, muttei laumassa. Jos tulivat liian lähelle, näytetiin hapanta naamaa, mutta Tuuli on sopuisa luonteeltaan ja vahva vuorovaikutuksessa, joten lauman polliisien ei tarvinnut puuttua tilanteeseen. Tämän mahdollisti Tuulin hieno luonne ja vahvat sosiaaliset taidot. Viisas tamma nähdäänkin jatkossa mukana tiiviisti myös opettamassa ihmisiä vorovaikutuksen saloihin, sekä kuntoutustyössä.
Ronivaarassa on työskennelty vuorovaikutuksen ja hevoslaumojen kanssa jo vuodesta 2006. Sanna on kehittänyt menetelmän vuorovaikutustyylien harjaannuttamiseen ja vuorovaikutuksen tarkkailuun yhteisöjen, hevos- ja ihmislaumojen ja yli lajirajojen muodostuvien laumojen kanssa työskentelyyn.
Menetelmän avulla pääset tutustumaan hevosten maailmaan. Se on valaiseva työskentelymuoto myös kuntoutus- ja työnohjausasiakkaiden kanssa. Menetelmän eri versiot sopii sekä täysin kokemattomien että kokeneiden kanssa ja avaa kokeneellekin harrastajalle uusia näkökulmia. Kysy lisää, jos kiinnostuit eläin- ja luontoavusteisesta työnohjauksesta, hevosten vuorovaikutustyyleistä ja laumakäyttäytymisestä 🙂