Ronivaaran isäntäväen tarina

Haaveena oli koti perheelle, kaksi hevosta omaan pihaan ja yhteisiä ratsastusretkiä auringonlaskuun.

Me etsimme perheelle kotia, johon saisimme kaksi hevosta omaan pihaan. Haaveena oli lähteä yhdessä ratsastamaan auringonlaskuun..

Harri ei olisi halunnut lähteä katsomaan koko tilaa

Totuuden nimissä Ronivaara ei näyttänyt myyntikuvissa kodilta, josta olisi helppo innostua. Rakennukset olivat rähjäisiä ja huonokuntoisia, hylätyt tilat täynnä roinaa ja romua. Edessä näytti olevan enemmän purkamista, raivaamista ja korjaamista kuin valmista kotia.

Harri ei olisi halunnut lähteä katsomaan paikkaa ollenkaan. Hän lähti mukaan ”autettuna” – eli käytännössä pakotettuna.

Kun ajoimme ensimmäisen kerran vaaran päälle, osat vaihtuivat. Minä kauhistelin purkukuntoista mörskää, pihan rojua ja sitä työmäärää, joka olisi vastassa jo ennen ensimmäistäkään tavallista arkipäivää. Olin valmis pakittamaan.

Harri katsoi samaa paikkaa ja näki jotakin muuta. Vaaran päällä oli tilaa, metsää, peltoa ja mahdollisuus tehdä paikasta omannäköinen. Hän ei olisi lähtenyt pois kulumallakaan.

Siitä meidän Ronivaaran tarinamme alkoi.

Ruska Laukka talli Ruka-Kuusamossa lintuperspektiivistä katsottuna

Ruska Laukka tallin Suomenhevosia kesäyössä Ruka Kuusamossa

Koti, kaksi hevosta omaan pihaan ja auringonlasku

Me emme etsineet hevostilaa. Etsimme perheellemme kotia, jossa saisimme pitää kaksi hevosta omassa pihassa.

”Ajatus oli hankkia kaksi hevosta ja ratsastaa Harrin kanssa auringonlaskuun.”

Haaveeseen kuului tavallinen elämä hevosten kanssa. Hevoset olisivat lähellä, niitä voisi katsella omasta ikkunasta ja niiden luokse voisi mennä suoraan kotipihalle. Ennen kaikkea halusimme lähteä yhdessä ratsastamaan auringonlaskuun.

Muutimme Ronivaaraan vuonna 2005.

Silloin mielessä eivät olleet nykyiset tilat, suuri suomenhevoslauma tai laaja ammatillinen toiminta. Halusimme rakentaa kodin, jossa tulevalla perheellä ja eläimillä olisi hyvä elää.

Vielä ensimmäisinä vuosinakin teimme Ronivaaraa ennen kaikkea meille itsellemme. Rakensimme kotia ja hevosten arkea sen mukaan, mitä juuri silloin tarvittiin. Nykyinen Ronivaara kasvoi myöhemmin.

Kahden hevosen kohdalla suunnitelma ei pitänyt.

Auringonlaskuun on sen sijaan ratsastettu, joskus. Usein sen aikaan pihapiirin työt viielä veivät huomion.

Ronivaaraa rakennettiin ja kehitettiin aidon tarpeen tai vision mukaan

Ensimmäisinä vuosina kädet olivat täynnä työtä. Talo remontoitiin perusteellisesti, käytännössä se purettiin hirsirungolle, ja rakennettiin kokonaan uudestaan. Suuren remontin aikana asuimme yli vuoden isovanhempien luona ja lomakylän mökillä. Samalla tehtiin tallia ja paikkoja, joita hevosten päivittäisessä hoidossa tarvittiin.

Ronivaaraa rakennettiin muuttuvan tarpeen mukaan. Ensin tehtiin se, mitä koti ja hevoset juuri silloin tarvitsivat. Kun perhe kasvoi, hevosia tuli lisää tai arjen tarpeet muuttuivat, mietimme seuraavan ratkaisun.

Paljon tehtiin itse. Päivisin purettiin, rakennettiin ja raivattiin. Iltaisin istuttiin keittiön pöydän ääressä ja käytiin läpi, mitä seuraavaksi tarvitaan ja miten se kannattaisi tehdä.

Vanhojen rakennusten kanssa ratkaisut löytyivät usein vasta työn aikana. Vasta purkaessa saattoi nähdä, mitä voitiin säilyttää, mitä vahvistaa ja missä kohdassa suunnitelmaa kannatti muuttaa.

Kun jokin vaihe valmistui, pysähdyimme katsomaan ympärillemme, mutta vain vähäksi aikaa. Paikka näytti taas hieman enemmän siltä kodilta, jota olimme lähteneet rakentamaan.

Vielä ensimmäisinä vuosina tarkoituksena ei ollut kasvattaa Ronivaarasta nykyisen kokoista ja näin ammattimaisesti toimivaa kokonaisuutta. Rakensimme perheelle kotia. Kaikki muu tuli mukaan vähitellen.

Ruska Laukka tallin pihapiiristä kesä- ja talvikuvia Ruka-Kuusamossa

Yhdessä mietitty, yhdessä tehty

Olemme ihmisinä erilaisia, ja siitä on ollut Ronivaaralle paljon hyötyä.

Minä innostun helposti. Näen kokonaisuuksia, uusia mahdollisuuksia ja tapoja yhdistää asioita. Voin katsoa vanhaa tilaa ja nähdä siinä jo uuden käyttötarkoituksen tai huomata hevosten arjessa asian, jonka haluaisin ratkaista paremmin.

Harri on rauhallinen, käytännöllinen ja myönteinen realisti. Hän katsoo, miten ajatus saadaan toimimaan oikeassa arjessa ja kestämään käyttöä, hevosia, pakkasta, lunta ja vuosien kulumista.

Harri ei tavallisesti aloita kertomalla, miksi jotakin ei voisi tehdä. Hän alkaa miettiä, miten se olisi järkevintä toteuttaa.

Minä puolestani pidän huolen siitä, etteivät ideat lopu.

Työnjako ei silti ole niin yksinkertainen, että minä suunnittelisin ja Harri vain rakentaisi. Olemme tehneet päätökset yhdessä, muuttaneet ratkaisuja työn aikana ja tarttuneet molemmat siihen, mitä kulloinkin on tarvittu.

Harrin kädenjälki näkyy rakennuksissa, korjauksissa, reiteissä ja pihapiirin käytännön ratkaisuissa. Minun jälkeni näkyy siinä, millaiseksi Ronivaaran toiminta, ympäristöjen käyttö sekä ihmisten ja eläinten kanssa tehtävä työ ovat vuosien aikana muotoutuneet.

Ronivaara näyttää meille edelleen hieman erilaiselta. Ehkä juuri siksi siitä on tullut niin vahvasti meidän yhteinen paikkamme.

Kun korkkarit vaihtuivat kumppareihin

Ruska Laukan yritystoiminta alkoi vuonna 2006, vuosi Ronivaaraan muuttamisen jälkeen.

Minun IT-alan työni vaihtui vähitellen toisenlaiseen arkeen. Korkkarit jäivät kaappiin ja kumppareista tuli huomattavasti käytännöllisemmät.

IT-alalta mukana kulkivat tapa hahmottaa kokonaisuuksia, kehittää toimintaa, ratkaista ongelmia ja oppia uutta. Ympäristö vain vaihtui toisenlaiseksi.

Alku oli pienimuotoista. Oli ratsastustunteja, maastoretkiä ja tekemistä tuttujen sekä tuttujen tuttujen kanssa. Talvisin ajettiin reellä, ja tapaninpäivän ajeluista tuli vuosiksi oma perinne.

Suomenhevoset kulkivat pakkaslumessa, ystäviä ja tuttuja tavattiin saman päivän aikana ja lapset saattoivat nukkua toppapuvuissaan reessä.

Sellaisina päivinä elämä oli juuri sitä, mitä olimme Ronivaarasta toivoneet: perhe, hevoset ja yhteinen tekeminen samassa pihapiirissä.

Harri jatkoi omaa yrittäjän työtään ja teki samalla Ronivaaraa kanssani. Työpäivien rinnalla kulkivat lasten arki, eläinten hoito ja se työ, jota kotona juuri silloin tarvittiin.

Ronivaaran toiminta sai uusia muotoja kokemuksen, oppimisen ja vastaan tulleiden tarpeiden mukana. Se kasvoi samasta arjesta, jota olimme tänne muuttaneet elämään.

Lasten koti tallipihassa

Ronivaara on ollut Nean, Onnin ja Oskarin koti.

He ovat kasvaneet hevosten, muiden eläinten, rakennustöiden ja pihassa liikkuvien ihmisten keskellä. Tallin äänet, heinän kantaminen ja eläinten päivittäinen hoito ovat kuuluneet heidän tavalliseen elämäänsä.

Nea kasvoi hevosten keskellä, ratsasti erilaisilla hevosilla ja tuli mukaan tallin sekä asiakkaiden parissa tehtävään työhön. Myöhemmin hän kouluttautui ratsastuksenohjaajaksi, tallimestariksi ja klinikkaeläinhoitajaksi.

Onnilla ja Oskarilla oli oma tärkeä tehtävänsä tallipihassa. He pitivät huolen siitä, että hevosten ympärillä riitti liikettä, ääntä, lentäviä tavaroita ja kaikenlaisia päriseviä vehkeitä.

Poikien mukana pihassa elettiin tavallista lapsiperheen elämää. Hevoset tottuivat siihen, että elämä saa kuulua ja näkyä.

Lapset eivät kasvaneet valmiiksi rakennetussa hevostilassa. He kasvoivat kodissa, jota muutettiin perheen ja eläinten tarpeiden mukana. Sama piha oli yhtä aikaa leikkipaikka, hevosten koti ja paikka, jossa opittiin tekemään monenlaisia töitä yhdessä.

Ronivaaraa on tehty useamman sukupolven voimin

Ronivaaran elämä ja rakentaminen eivät ole olleet vain meidän kahden varassa.

Sannan vanhemmat ovat olleet vuosien aikana tiiviisti mukana. He ovat auttaneet rakennustöissä, hevosten hoidossa ja monissa niissä tavallisissa töissä, joista tilan arki muodostuu.

Lapsille he ovat olleet isovanhempia, mutta Ronivaarassa myös tuttuja aikuisia ja luotettavia auttajia. Kun käsipareja on tarvittu lisää, apua on ollut lähellä.

Monessa rakennetussa kohdassa, hoidetussa päivässä ja arjen ratkaisussa näkyy myös heidän kädenjälkensä.

Perheen apu on tehnyt mahdolliseksi sen, että koti, lapset, hevoset ja muu työ ovat voineet kulkea rinnakkain vuosien ajan.

”Oma perhe ja lapset ovat saaneet kasvaa luonnon ja eläinten läsnäolon keskellä. Samalla tänne on kasvanut Ronivaaran perhe, jonka kaikki jäsenet eivät ole sukua toisilleen.”

Oman perheen ympärille kasvoi Ronivaaran perhe

Vuosien mittaan ydinperheemme ympärille kasvoi suurempi Ronivaaran perhe.

Kaikki siihen kuuluvat eivät ole sukua toisilleen. Jotkut ovat kulkeneet rinnallamme vuosia, toiset yhden tärkeän vaiheen ajan. Osa on tullut mukaan työn, opiskelun, ystävyyden, asiakkuuden tai yhteistyön kautta.

Moni on jättänyt Ronivaaraan jotakin omaa. Joku on tuonut uuden taidon, toinen ajatuksen, kolmas tehnyt työn, joka näkyy täällä edelleen.

Yhteisö on kasvanut yhdessä eletystä arjesta. Hevosia on hoidettu, ihmisiä kohdattu, rakennuksia tehty, pöydän ääressä puhuttu ja tavallisia päiviä eletty rinnakkain.

Olemme saaneet nähdä lasten ja nuorten löytävän omia vahvuuksiaan, aikuisten saavan uutta suuntaa ja eläinten voivan paremmin. Kaikki tarinat eivät kuulu meidän kerrottaviksemme, mutta ne ovat jättäneet jälkensä myös Ronivaaraan.

Yhteisöstä tuli jotakin sellaista, mitä emme osanneet kodin etsinnän aikaan kuvitella. Se on yksi tämän paikan tärkeimmistä lahjoista meille.

Hevoset olivat ensin osa kotia

Hevoset tulivat Ronivaaraan perheen hevosina.

Ensin olivat kaksi hevosta omassa pihassa, niiden päivittäinen hoito ja yhteiset ratsastusretket. Vasta myöhemmin hevosten ympärille alkoi kasvaa työtä ja toimintaa.

Tämä järjestys on meille edelleen tärkeä.

Hevoset olivat osa kotia ja perheen elämää jo ennen ensimmäisiä ratsastustunteja, maastoretkiä ja muita palveluja. Vuosien aikana kaksi hevosta sai rinnalleen kokonaisen suomenhevoslauman, mutta niiden paikka Ronivaarassa on säilynyt samana: ne ovat kotonaan.

Oma paikka maailmassa

Kun ajoimme ensimmäistä kertaa vaaran päälle, näimme paikan, josta voisi rakentaa kodin.

Sen jälkeen Ronivaaraa on muutettu tarpeen mukaan ja rakennettu pala kerrallaan. Lapset ovat kasvaneet, hevosia on tullut lisää ja oman perheen ympärille on muodostunut Ronivaaran perhe.

Kun katsomme ympärillemme nyt, näemme kodin, jossa olemme eläneet suuren osan yhteisestä elämästämme. Näemme lasten jäljet tallipihassa, hevoset omissa laumoissaan, Harrin kädenjäljen rakennuksissa ja minun ajatuksiani monessa paikassa.

Näemme myös ihmiset, jotka ovat kulkeneet rinnallamme ja tuoneet Ronivaaraan oman osansa.

Kahden hevosen suunnitelma ei pitänyt.

Muuten tärkein on säilynyt.

Hevoset ovat omassa pihassa, Ronivaara on meidän oma paikkamme maailmassa ja auringonlaskuun lähdetään yhä yhdessä.

”Olemme saaneet elää Ronivaarassa mielekästä ja merkityksellistä arkea. Täällä saamme olla itsenämme ja elää omille arvoillemme rehellisesti.”
Sanna

Metsätarhat, aukeat pellot sekä yhdessä asuminen pihatoissa tukevat hevosten hyvinvointia Ruska Laukan tallilla Ruka-Kuusamossa

Lue tarkemmin Ronivaaran eri vaiheista

”Olemme saaneet olla rinnallakulkijoita monenlaisissa tarinoissa.”

2005–2008: Koti, kaksi hevosta ja ensimmäiset suuret työmaat

Lue muutosta Ronivaaraan, talon remontista, hevosten ensimmäisistä tiloista ja vuosista, jolloin korkkarit vaihtuivat kumppareihin.

Lue vuosien 2005–2008 tarina Ronivaaran 20v blogisarjasta

2009–2013: Hevosia, uusia tiloja ja kasvava arki

Tutustu vuosiin, jolloin Ronivaaran hevosten määrä kasvoi ja pihapiiriin tehtiin uusia tiloja sekä ympäristöjä.

Lue vuosista 2009–2013 Ronivaaran 20v blogisaarjasta

2014–2018: Tilasta hyvinvointia ja kuntoutumista tukeva ympäristö

Ronivaaraan alkoi tulla ihmisiä yhä useammin myös muista syistä kuin ratsastamaan. Tilan ympäristöjä, osaamista ja toimintaa muokattiin tukemaan kuntoutumista, kasvua ja erilaisia elämäntilanteita.

Lue vuosien 2014–2018 tarina 20 v blogisarjasta

2019–2024: Laatu, jäsenyydet ja tunnustukset

Vuosien työ eläinten hyvinvoinnin, asiakastyön ja ammatillisen toiminnan parissa sai näkyviä muotoja. Jäsenyydet, hyväksynnät ja yhteistyöverkostot vahvistivat sitä, mitä Ronivaarassa oli tehty jo pitkään käytännössä.

Lue vuosien 2019–2024 tarina 20 v blogisarjasta

Ronivaara tänään: arki, joka kantaa

Tämän päivän Ronivaarassa kohtaavat suomenhevoset, matkailu, kuntoutus, perhetyö, terapia, työnohjaus ja tavallinen tilan arki. Kaikki kulkevat rinnakkain samassa kokonaisuudessa.

Lue Ronivaarasta tänään 20 v blogisarjasta

Tutustu myös

Ronivaaran isäntäväki

Tutustu Sannaan ja Harriin, heidän persooniinsa ja siihen, miten heidän kädenjälkensä näkyy Ronivaarassa tänään.

Tutustu Ronivaaran isäntäväkeen

Sannan esittely

Tutustu Sannan ammatilliseen polkuun, koulutukseen ja tapaan työskennellä ihmisten, eläinten ja luonnon kanssa.

Tutustu Sannaan

Ronivaaran historia

Lue tarkemmin Ronivaaran rakennusten, hevosten ympäristöjen ja toiminnan eri vaiheista vuodesta 2005 lähtien.

Lue Ronivaaran historia