Ronivaaran suomenhevoset – väki, joka tunnetaan nimeltä

Suomenhevosia, joista jokaisella on oma luonne, piirteet ja tapa kohdata ihmiset omalla tavallaan.

Yksi lukee metsäpolkua, toinen ihmistä – jokaisella on oma vahvuutensa ja paikkansa

Ronivaaran suomenhevoset eivät ole yksi samanlainen joukko. Yksi kulkee metsässä mielellään, toinen työskentelee tarkasti kentällä ja kolmas pysähtyy ihmisen rinnalle tavalla, joka pysäyttää, saa kiireen unohtumaan.

Kaikki hevoset asuvat Ronivaarassa ympäri vuoden omissa laumoissaan. Jokainen tunnetaan omana itsenään: luonteineen, vahvuuksineen, ystävineen ja tapoineen. Kaikki eivät tee aina kaikkea, eikä jokainen päivä ole työpäivä.

Suomenhevonen kuuluu Ronivaaraan

Ronivaara on suomenhevostila.

Suomenhevonen on kulkenut suomalaisissa metsissä ja pelloilla, vetänyt kuormia ja rekiä sekä kantanut ratsastajia. Sen monipuolisuus näkyy Ronivaarassa edelleen. Hevosilla ratsastetaan kentällä ja maastossa, niitä ajetaan ja valjastetaan reen eteen. Ne voivat olla mukana myös tilavierailuilla, hevostaitojen harjoittelussa ja eläinavusteisessa työskentelyssä.

Kaikkia hevosia ei kuitenkaan pyritä tekemään saman

Hevonen tunnetaan arjessa omana itsenään

Hevosen luonne ei mahdu yhteen sanaan.

Rauhallinen hevonen voi olla tarkka ympäristöstään. Utelias voi tutkia kaiken ensimmäisenä. Herkkä hevonen huomaa ihmisen pienimmätkin liikkeet, ja kokenut hevonen kertoo nopeasti, jos ohje jää epäselväksi.

Ronivaarassa tunnetaan hevosten tavalliset tavat: kuka tulee portille ensimmäisenä, kuka jää vielä metsän puolelle ja kenen vierestä löytyy usein sama laumakaveri. Yksi nauttii harjaamisesta, toinen lähtee mielellään töihin ja kolmas tarvitsee hetken aikaa ennen kuin tulee lähelle.

Kun hevonen tunnetaan hyvin, huomataan myös se, jos jokin sen tavallisessa olemisessa muuttuu.

Ystävät löytyvät laumasta

Ronivaaran hevoset elävät omissa laumoissaan. Niissä syntyy ystävyyksiä, rajoja ja tuttuja tapoja kulkea, levätä ja olla yhdessä.

Jotkut hevoset hakeutuvat usein vierekkäin. Toiset tarvitsevat enemmän omaa tilaa. Yksi seuraa tuttua ystäväänsä ruokintapaikalta metsään, toinen tarkkailee lauman tapahtumia hieman sivummalta.

Hevonen ei odota yksin päivän ohjelmaa tai ihmiskontaktia. Suurin osa sen elämästä tapahtuu muiden hevosten seurassa.

Yksi kantaa, toinen kuljettaa, kolmas pysähtyy

Ronivaaran hevosilla on erilaisia vahvuuksia.

Yksi kantaa ratsastajan vakaasti ensimmäisiin harjoituksiin. Toinen lukee metsäpolkua varmasti ja kulkee mielellään pidemmälle maastoon. Kolmas työskentelee tarkasti kentällä, ja neljäs säilyttää rauhallisuutensa reen tai ajoneuvon edessä.

Eläinavusteisessa työskentelyssä vahvuus voi olla herkkyyttä, uteliaisuutta tai kykyä jäädä rauhassa ihmisen lähelle. Hevosen ei aina tarvitse kantaa ratsastajaa. Sen kanssa voidaan harjata, taluttaa, kulkea rinnakkain, tehdä tallin tavallisia töitä tai harjoitella yhteisen rytmin löytämistä.

Hevosen lähellä ihminen joutuu huomaamaan oman liikkeensä, suuntansa ja tapansa antaa tilaa. Hevonen ei tarvitse pitkää selitystä, mutta se huomaa nopeasti, onko ihmisen toiminta selkeää ja rauhallista.

Ronivaaran väki auttaa löytämään tavan toimia, joka sopii sekä ihmiselle että hevoselle.

Kaikki päivät eivät ole työpäiviä

Hevosen työmäärää ei päätetä vain kalenterin mukaan.

Päivän tekemisessä huomioidaan hevosen terveydentila, liikkuminen, palautuminen, ikä ja elämäntilanne. Jos hevonen tarvitsee lepoa, hoitoa tai kevyemmän päivän, suunnitelmaa muutetaan.

Työ on osa hevosen elämää, mutta ei sen koko elämä. Päivään jää aikaa laumalle, syömiselle, liikkumiselle ja levolle.

Luottamus näkyy pienissä asioissa

Hevosilla on ystäviä laumassaan ja tuttuja ihmisiä, joiden äänen, lähestymisen ja käsittelytavan ne tunnistavat.

Luottamus ei synny yhdestä kohtaamisesta. Se rakentuu siitä, että ihminen toimii johdonmukaisesti, huomaa hevosen viestit ja antaa sille myös mahdollisuuden ottaa etäisyyttä.

Joskus yhteys näkyy siinä, että hevonen tulee portille vastaan. Toisinaan siinä, että se jää rauhassa lähelle. Aina kohtaamiseen ei tarvita muuta.