Hevonen voi toimia työskentelyssä peilinä. Se reagoi herkästi ihmisen liikkeeseen, jännitykseen, rajoihin, tunnetilaan ja tapaan lähestyä. Hevosen reaktiota ei tulkita valmiina totuutena ihmisestä, vaan sen herättämiä havaintoja, ajatuksia ja kokemuksia tutkitaan yhdessä.

Hevosten ja lauman äärellä voidaan tarkastella sitä, miten lähestyt toisia, milloin tarvitset enemmän tilaa ja mikä lisää turvallisuuden tunnetta tai valppautta. Näkyväksi voivat tulla omien rajojen tunnistaminen, tilan ottaminen ja antaminen sekä oma tapa liittyä toisiin.

Lauman havainnointi voi auttaa tutkimaan myös yhteisössä olemista. Voimme pysähtyä liittymisen ja vetäytymisen, johtamisen ja seuraamisen sekä yhteisön muutoksiin reagoimisen äärelle.

Työskentely voi tapahtua hevosten toimintaa seuraamalla, niiden lähellä olemalla tai yksinkertaisten maasta käsin tehtävien harjoitusten avulla. Tavoitteena ei ole oppia hevostaitoja, vaan käyttää tilanteessa syntyviä havaintoja oman kokemuksen ja elämäntilanteen tarkasteluun.

Eläimen läsnäolo voi rauhoittaa työskentelyn rytmiä, helpottaa läsnäoloa ja madaltaa puhumisen kynnystä. Eläimen rauhallinen olemus, lämpö, hengitys ja liike voivat auttaa ihmistä hidastamaan omaa tahtiaan ja huomaamaan, mitä kehossa tapahtuu.

Eläimen läheisyydessä hengitys voi tasaantua, lihasjännitys lievittyä ja kehon valmiustila vähitellen laskea. Rauhallinen kosketus, eläimen liikkeen seuraaminen tai sen vierellä oleminen voi tukea rentoutumista ja auttaa palaamaan tähän hetkeen.

Eläimen kanssa toimiminen tuo työskentelyyn myös luonnollista liikettä ja erilaisia aistihavaintoja. Käveleminen, harjaaminen, eläimen vierellä seisominen tai sen toiminnan seuraaminen voivat tukea keskittymistä, kehotietoisuutta ja oman vireystilan säätelyä.

Eläimen kanssa voidaan harjoitella myös omien rajojen tunnistamista, tilan ottamista ja antamista, yhteyden rakentamista, luottamusta ja toisen viestien huomioimista. Samalla voi tulla näkyväksi, mikä lisää turvallisuuden tunnetta ja millaiset tilanteet herättävät valppautta, kiirettä tai tarvetta ottaa etäisyyttä.

Eläimen arvostelematon läsnäolo voi tarjota kokemuksen yhteydestä ja helpottaa yksinäisyyden tunnetta. Onnistunut kohtaaminen voi vahvistaa kokemusta omasta toimijuudesta: voin vaikuttaa tilanteeseen, tulla huomioiduksi ja rakentaa yhteyttä omalla tavallani.

Vaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Eläin voi herättää myös jännitystä, pelkoa tai voimakkaita muistoja. Siksi työskentely etenee sinun tahdissasi, eikä eläinavusteisuutta käytetä, jos se ei tunnu sinulle sopivalta.

Eläinavusteinen työskentely perustuu aina eläimen hyvinvointiin, yksilöllisyyteen ja vapaaehtoiseen osallistumiseen.

Kaikki eläimet eivät sovi kaikkiin tilanteisiin, eikä eläintä oteta mukaan vain siksi, että se olisi mahdollista. Eläimen luonne, terveydentila, vireystila, kuormitus ja palautuminen huomioidaan ennen tapaamista, sen aikana ja sen jälkeen.

Eläimellä on mahdollisuus ottaa etäisyyttä, siirtyä pois tilanteesta tai olla osallistumatta. Sen viestejä kuunnellaan, eikä sitä painosteta kohtaamiseen tai tehtävään.

Työskentely-ympäristö, tapaamisen kesto, osallistujien määrä ja tehtävät sovitetaan eläimen tarpeisiin. Eläin ei ole väline tai rekvisiitta, vaan tilanteessa mukana oleva elävä ja tunteva yksilö.

Hyvinvoiva ja omaehtoisesti tilanteessa mukana oleva eläin tekee työskentelystä turvallisempaa myös ihmiselle. Eläimen rajojen kuunteleminen tarjoaa samalla mahdollisuuden harjoitella toisen tarpeiden huomioimista, suostumuksen kunnioittamista ja vastuullista vuorovaikutusta.

Jos eläimen osallistuminen ei tue asiakkaan tavoitetta tai ole eläimen kannalta hyvä ratkaisu, työskentely toteutetaan ilman eläintä tai valitaan tilanteeseen paremmin sopiva tapa.