Ronivaaran historia

Kahden hevosen kotipihasta monialaiseksi hyvinvointitilaksi

Kodista, hevosista ja vuosien työstä kasvanut Ronivaara

Ronivaaran tarina alkoi vuonna 2005, kun Sanna ja Harri Kallunki muuttivat Kuusamon vaaramaisemissa sijaitsevalle vanhalle tilalle. Vastassa oli rapistuneita rakennuksia, raivattavaa pihapiiriä ja paljon työtä, mutta myös paikka, jonka mahdollisuudet he näkivät. Ajatus oli aluksi yksinkertainen: koti pienelle perheelle, kaksi hevosta omaan pihaan ja arki, jossa ihmiset, eläimet ja luonto eläisivät lähekkäin.

Vuonna 2006 alkanut hevosalan yritystoiminta lähti kasvamaan kodin ja talliarjen ympärille. Kahdessa vuosikymmenessä ränsistyneestä tilasta on rakentunut vaihe vaiheelta hevostila, työpaikka sekä hyvinvoinnin, kuntoutuksen ja monenlaisten kohtaamisten ympäristö.

Nykyiseen Ronivaaraan kuuluvat talli oheistiloineen, pihatot, maneesi, ratsastuskenttä sekä esteettömät kokous- ja terapiatilat. Niiden ympärillä avautuvat 26 hehtaarin tila, metsälaitumet, reitistöt, perinnebiotoopit ja muu pohjoinen luonto. Vanhoja rakennuksia on korjattu ja otettu uusiin käyttötarkoituksiin, ja uusia ympäristöjä on rakennettu aina todellisen tarpeen, kokemuksen ja lisääntyneen tiedon mukaan.

Ronivaara ei ole syntynyt valmiin suunnitelman perusteella. Se on rakentunut vähitellen kodiksi, hevostilaksi ja yhteisöksi, jossa hevosten arki, luonto ja ihmisten hyvinvointi liittyvät toisiinsa.

Ronivaaran henki näkyy siinä, miten eläimiä hoidetaan, miten ihmiset kohdataan ja miten paikkaa kehitetään: rauhallisesti, arvostavasti ja pitkäjänteisesti.

2005–2008: Koti, ensimmäiset hevoset ja suuret remontit

Ronivaaran ensimmäiset vuodet olivat ennen kaikkea kodin ja hevosten arjen rakentamista.

Pihapiiriä raivattiin vuosien aikana kertyneestä tavarasta, rakennuksia korjattiin ja asuinrakennus purettiin käytännössä hirsirungolle ennen uudelleenrakentamista ja laajentamista. Tallia, aitauksia, laitumia, kenttää ja kulkureittejä tehtiin sitä mukaa kuin hevoset ja arki niitä tarvitsivat.

Työ oli hyvin konkreettista. Rakennettiin, purettiin, kuljetettiin, kaivettiin ja kokeiltiin. Kaikkea ei osattu ennakoida, vaan moni ratkaisu tarkentui vasta käytössä.

Ruska Laukan hevosalan yritystoiminta alkoi vuonna 2006. Alkuvuosien painopiste oli ratsastuksessa, hevosten hoidossa ja sellaisen ympäristön rakentamisessa, jossa hevosten kanssa elettävä arki toimisi myös pohjoisen talvessa.

Lue blogista: Kun korkkarit vaihtuivat kumppareihin 2005–2008

Ruska Laukka talli Ruka-Kuusamossa lintuperspektiivistä katsottuna

2009–2013: Hevostilan arki vakiintui

Hevosten määrä kasvoi vähitellen, ja samalla tallin tiloja, aitauksia ja pihapiirin toimintoja laajennettiin.

Kahden hevosen kotipihasta alkoi muodostua toimiva hevostila. Ratsastustuntien rinnalle tuli erilaisia hevosohjelmia, ja tallin vastaanotto- ja oheistiloja kehitettiin asiakkaita ja kasvavaa toimintaa varten.

Ronivaaran tapa toimia syntyi pitkälti tavallisessa arjessa. Hevosia hoidettiin, asiakkaita kohdattiin ja ympäristöjä rakennettiin rinnakkain. Yksi remontti, uusi tila, hevonen ja ihminen kerrallaan pihapiiri alkoi saada nykyistä muotoaan.

Lue blogista: Hevostila vaaramaisemissa Ronivaaran laella 2009–2013

2014-2018: Matkailu, sosiaalipedagoginen toiminta ja maneesi

Ratsastus- ja matkailupalvelut vakiintuivat, ja toimintaan tuli mukaan entistä vahvemmin tavoitteellista hyvinvointia ja toimintakykyä tukevaa työskentelyä.

Ensimmäiset sosiaalipedagogisen hevostoiminnan muodot käynnistyivät. Samalla hevosten määrä ja toiminnan ympärivuotisuus kasvattivat tilojen tarvetta.

Ronivaaraan rakennettiin uusi pihatto, tallin sosiaali- ja oheistiloja laajennettiin ja maneesin rakentaminen aloitettiin. Rakentamisessa huomio kiinnittyi yhä vahvemmin sekä hevosten että ihmisten hyvinvointiin, turvallisuuteen ja arjen toimivuuteen.

Maneesi muutti toimintaa merkittävästi. Hevosten kanssa voitiin työskennellä suunnitelmallisemmin myös silloin, kun pakkanen, sade tai pihan pohjat rajoittivat ulkona toimimista.

Lue tämän aikakauden tarkempi tarina blogista

2019–2020: Laitumet, kosteikko ja eläinavusteisten palvelujen kehittäminen

Ronivaaran ympäristöjä alettiin tarkastella entistä laajempana kokonaisuutena.

Laidunalueita, metsäreittejä ja hevosten kulkuympäristöjä kunnostettiin. Ronin kosteikko rakennettiin lisäämään luonnon monimuotoisuutta, hallitsemaan alueen vesistökuormitusta ja tuomaan uudenlaista ympäristöä myös tilan toimintaan.

Hevosten elinolosuhteita kehitettiin uuden tiedon ja käytännön havaintojen pohjalta. Pihattoja, ruokintapaikkoja, pohjia ja reittejä muutettiin sen mukaan, miten hevoset käyttivät ympäristöä ja mitä niiden hyvinvoinnista opittiin.

Karvakorvat-hankkeessa kehitettiin eläinavusteisia palveluja, ja kuntoutuksen sekä muun tavoitteellisen toiminnan osuus kasvoi. Ronivaaraan valmistui myös uusi pihatto sekä aikaisempaa suurempia vastaanotto- ja toiminnallisia tiloja.

Lue aikakauden kehittämistyöstä blogissa

2020–2022: Toimintatapojen vakiinnuttaminen ja laatutyö

Kun ympäristöt ja palvelut olivat kasvaneet, seuraava vaihe oli toiminnan selkeyttäminen ja yhteisten käytäntöjen vahvistaminen.

Eläinavusteista työskentelyä, hevosten kouluttamista asiakastyöhön ja henkilöstön osaamista kehitettiin suunnitelmallisesti. Ryhmä- ja yksilötyöskentely laajenivat, ja työnohjaus tuli osaksi palvelukokonaisuutta.

Ronivaaran eläinyhteisöön tuli hevosten rinnalle myös lampaita ja kanoja. Eri eläinten kanssa toimiminen avasi uusia mahdollisuuksia asiakkaille, joille hevonen ei ollut luontevin tai sopivin eläin.

Samalla tehtiin pitkäjänteistä laatu- ja vastuullisuustyötä. Toiminnan käytäntöjä kuvattiin, arvioitiin ja kehitettiin niin, että arjessa jo tehty työ näkyisi myös yhteisinä toimintatapoina ja ulkopuolisina tunnustuksina.

Pihapiirissä kehittäminen jatkui yhtä käytännöllisenä kuin ennenkin: reitistöjä ja hevosten alueiden pohjia uusittiin sekä koneille, rehuille ja varusteille rakennettiin lisää tilaa.

Lue aikakauden kehittämistyöstä blogissa

2022–2025: Kuntoutus-, perhe- ja terapiatyö laajenivat

Ronivaaran työryhmä kasvoi ja muuttui entistä moniammatillisemmaksi. Hevos- ja eläinavusteisen osaamisen rinnalle tuli lisää sosiaali-, terveys-, terapia- ja kuntoutusalan osaamista.

Perheiden kanssa tehtävää työtä, avoperhekuntoutusta ja muita yksityisiä sosiaalipalveluja laajennettiin. Lyhytterapia, perheterapia ja neuropsykiatrinen valmennus vahvistivat kokonaisuutta.

Kaikkea työtä ei enää ollut tarkoituksenmukaista tehdä vain tilalla. Kuusamon keskustaan otettiin käyttöön rauhallisia terapia- ja ryhmätiloja, ja osa työstä vietiin asiakkaiden omaan elinpiiriin.

Ronivaaran pihapiirissä rakennettiin edelleen uusia pihattoja ja laajennettiin reitistöjä. Vaikka ammatillinen toiminta kasvoi, hevosten tavallinen arki, rakennusten ylläpito ja pihan käytännön työt jatkuivat sen rinnalla.

Lue aikakauden kehittämistyöstä blogissa

Ronivaara tänään

Tänä päivänä Ronivaara on saman pihapiirin sisällä monta asiaa.

Se on yrittäjäperheen koti, suomenhevostila, työpaikka ja ympäristö, jossa kohtaavat hevosharrastus, matkailu, kuntoutus, perheiden kanssa tehtävä työ, terapia, työnohjaus ja koulutus.

Rakennukset ja ympäristöt kertovat eri vaiheista. Vanhan navetta- ja latorakennuksen sisällä toimii talli oheistiloineen. Pihapiirissä ovat pihatot, tarhat, kenttä ja maneesi. Niiden ympärillä jatkuvat laitumet, metsät, kosteikko ja reitit.

Moni nykyisin itsestään selvältä näyttävä ratkaisu on syntynyt pitkän ajan kuluessa: ensin tarpeesta, sitten kokeilemalla ja lopulta osaksi tavallista arkea vakiintuen.

Ronivaara ei ole valmis. Rakennuksia huolletaan, ympäristöjä muutetaan ja toimintatapoja tarkastellaan edelleen sen mukaan, mitä hevoset, ihmiset, työ ja pohjoinen luonto tarvitsevat.

Lue blogista: Monialainen hyvinvointitila tänään – arki, joka kantaa

Ruska Laukka tallin pihapiiristä kesä- ja talvikuvia Ruka-Kuusamossa

Seuraava luku on jo alkanut

Ronivaaran historia ei pääty tähän päivään. Rakennuksia, reittejä, eläinten ympäristöjä ja työskentelyn tapoja kehitetään edelleen sen mukaan, mitä arki, eläimet ja ihmiset tarvitsevat.

Tarkoituksena ei ole kasvaa vain kasvamisen vuoksi, vaan pitää huolta siitä, mikä Ronivaarassa jo toimii, ja uskaltaa muuttaa sitä, mikä voisi toimia paremmin.

Seuraaviin vuosiin mahtuu varmasti uusia ajatuksia, koulutuksia, yhteistyötä ja käytännön ratkaisuja. Kaikkea ei vielä tiedetä eikä tarvitsekaan tietää.

Ronivaaran seuraava vaihe rakentuu kuten aiemmatkin: havainto, keskustelu ja tehty työ kerrallaan.