Tilan muokkaaminen hyvinvointia ja kuntoutumista tukevaksi (2014–2018)

Ronivaarassa tapahtuu

Jossain vaiheessa alettiin huomata, että Ronivaaraan tultiin yhä useammin ihan muista syistä kuin ratsastustunnille tai ohjelmapalveluun. Asiakkaissa oli nuoria, joiden koulupolku oli mennyt poikki tai mutkalle, ja aikuisia, jotka olivat isossa elämän taitekohdassa tai uupuneet liian monen vuoden suorittamiseen, perheitä, joilla oli huolta ja haasteita. Välillä myös niitä, jotka eivät itsekään tienneet, mitä haluavat tai mistä haluavat aloittaa, mutta tiesivät, etteivät halua enää jatkaa samanlailla. 

Hevoset olivat monelle olleet jo ennestään voiman lähde, turva ja tuki, mutta samat vaikutukset alkoivat näkyä myös niiden asiakkaiden kanssa, joilla ei ollut aiempaa hevoskokemusta. Jossain kohtaa havahduttiin, että meidän pitää tarjota mahdollisuus toipumiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen myös tietoisemmin, osana palveluja. Alettiin systemaattisemmin rakentaa eläin- ja luontoavusteisia palveluita: sosiaalipedagogista hevostoimintaa, sosiaalista yksilö- ja ryhmäkuntoutusta, ennaltaehkäiseviä sosiaalihuollon palveluita ja Nepsy valmennusta. Käytännössä se tarkoitti myös sitä, että Ronivaaran ympäristöä muokattiin monipuolisemmaksi palvelemaan kuntoutumista – sinne tehtiin tilaa hiljaisuudelle, kysymyksille. Pihapiirin vuosikausien projektit antoivat arvon myös tehdylle matkalle, keskeneräisyydelle, ei vain valmiille lopputulokselle tai suorituksille. 

Pihalle rakennettiin ihan konkreettisesti paikkoja, joissa on hyvä kohdata. Penkkejä, joilla voi istua hevosen kanssa rinnakkain tai vain katsella pihan elämää; reittejä, joita pitkin voi kävellä sanomatta sanaakaan; nurkkauksia ja soppeja, joissa voi jutella rauhassa niin, ettei tunnu siltä, että koko talli kuulee. Hevonen oli läsnä, mutta niin oli myös luonto: maalaispihapiiri, vaaramaisema. Ronivaaran oman pihan rytmi – ne kaikki alkoivat toimia taustana muutokselle, kuntoutumiselle, jota ihmiset tulivat tänne etsimään. Ihminen sai tulla tänne juuri siinä roolissa, jossa tänään tarvitsi olla – ei tarvinnut jaksaa olla “kunnossa”, olla enempi kun oli. 

Arki ei silti muuttunut kliiniseksi – päinvastoin. Tapaamisen taustalla saattoi hirnahtaa hevonen “väärässä kohdassa”, koira tulla yllättäen silitettäväksi tai talikko kolista seinää vasten muistuttaen, että täällä lapioidaan lantaa, nauretaan ihan samoin kuin kuin pyyhitään kyyneleitäkin. Tilan arki muistuttaa myös, että joskus muutoksen eteen täytyy ponnistella itse, vaikka voimavarat ovat vähissä. Juuri se tekee tästä työstä elämänmakuista: mikään ei ole lavastettua, kaikki tapahtuu oikeassa ympäristössä, oikeiden eläinten ja ihmisten, tilan ja oikean säänvaihteluiden keskellä. Nämä kortit meillä on tänään käsissä – niillä mennään. Joskus tulee lunta tupaan, joskus paistaa pilvettömältä taivaalta, ja molemmissa tilanteissa tehdään parhaamme ja selvitään! 

Vastuullisuus ei meille ollut mikään uusi sana, mutta näinä vuosina siitä tehtiin myös ulospäin näkyvää, ei vain hiljainen periaate. Oltiin edelläkävijöitä vastuullisten hevospalveluiden tuottamisessa, se myös huomattiin erilaisten tunnustusten ja osallisuuksien kautta. Oltiin mukana hankkeissa ja kehittämistyössä, saatiin tunnustuksia ammattimaisesta, vastuullisesti hoidetusta hevosliiketoiminnasta ja matkailusta. Se, mitä oltiin tehty “aina näin”, puettiin nyt sanoiksi, valjastettiin kriteereiksi ja ansaituiksi merkeiksi. 

Aloitettiin systemaattinen laatutyö ja alettiin kirjoittaa auki sellaista, mitä oli jo vuosia tehty ja hyväksi todettu. Tehtiin laatukäsikirjoja, vastuullisuussitoumuksia, turvallisuusohjeita, riskien arviointeja ja päivitettiin prosesseja niin, ettei tieto ollut vain yhden ihmisen päässä. Vaikka tämä ei ehkä näkynyt satunnaiselle matkailijalle, se tuntui: pihassa on turvallinen olla, henkilökunnalla oli samat prosessit, tekemisessä laatu. 

Saatiin erilaisia vastuullisuus- ja laatukokonaisuuksia, edelläkävijäyrityksenä matkailupuolen STF-merkki, SRL:n laatutalliluokitus, jotka vaativat meiltä toiminnan läpivalaisua. Se tarkoitti käytännössä sitä, että ulkopuoliset katsoi papereita, kysyi auditoinnissa kysymyksiä ja käveli pihassa miettien, tehdäänkö täällä oikeasti niin kuin sanotaan tehtävän. Tällainen tarkastelu ei ollut meille vierasta – oltiin arvioitu omaa toimintaa arjessa samoilla silmälaseilla alusta asti – mutta prosessi opetti tekemään sen näkyväksi myös ulkopuoliselle. 

Vastuullisuustyö ei rajoittunut hevosiin ja ihmisiin. Esimerkiksi ympäristötyö näkyi siinä, miten kuljetaan, miten lämmitetään, miten käytetään maata ja mitä jätetään jälkeemme tälle paikalle. Rakennettiin oma kosteikkoa, laajennettiin metsälaitumia ja mietittiin, miten hevosten hyvinvointi ja luonnon kanssa samassa rytmissä eläminen näkyisivät ihan konkreettisina valintoina – ei vain kauniina riveinä vastuullisuussuunnitelmassa.

Noina vuosina ei rakennettu pelkkiä palveluita paperille, vaan ihan konkreettista ympäristöä Ronivaaraan. Laajennettiin ja parannettiin pihattoja, jotta eri-ikäiset ja eri tavoin työskentelevät hevoset pystyivät elämään laumoissa turvallisesti ja liikkumaan vapaammin myös talvella. Aidattiin metsälaitumia ja paranneltiin pohjia, jotta saatiin viihtyisiä reittejä ja luonto mukaan sekä hevosten arkeen että kuntoutus- ja maastoreitteihin. Rakennettiin lisää turvallisia työskentelypaikkoja, maneesi, kokoontumis-, terapia- ja asiakastiloja, erillisiä kohtaamispaikkoja, joissa asiakkaan kanssa voi istua hetken myös ilman hevosta, vaikka eläin olisi silti lähellä. Näin piha, rakennukset ja ympäröivä maisema viritettiin vähitellen tukemaan sitä työtä, jota hevosten kanssa tehtiin. 

Punainen tupa oli aikoinaan melko avoin tupa..

… mutta nykyään se toimii tunnelmallisena kohtaamispaikkana, jossa voi nuotion lämmössä seurustella ja nauttia tarjoilut.

Vuosien 2014 – 2018 aikana muokattiin tiloja ja vakioitiin toimintaa… 

  • Hevosia parikymmenkunta (no vähän yli) 
  • Työntekijöitä pari lisää, koulutusyhteistyö tiivistä oppilaitosten kanssa 
  • Pihattojen ja katosten rakennusta 
  • Nuotiopaikat, vanha sepänpaja ja punainen tupa 
  • Rakennusten korjailua, käyttötarkoituksen muutoksia 
  • Tallituvan ja sos.tilojen rakennus, uusi varustehuone ja kuivaushuone 
  • Uusien pihattorakennusten ja metsätarhojen rakennus 
  • Reitistöjä maastoille, puron ennallistaminen 
  • Lapsia edelleen 3, leikki-ikäiset siedättivät hevosia moniin liikkuviin elementteihin… 
  • Hevosohjelmapalveluita, tunti- ja valmennustoimintaa, sosiaalisen kuntoutuksen palvelut, hevosten koulutusta, valmennusta, leirejä, aktiivista kisatoimintaa ja järjestämistä, hevosavusteista toimintaa 

”Kuntoutus ei tapahdu tyhjiössä – se tapahtuu siellä, missä elämä oikeasti näkyy ja kuuluu. Talutamme tarvittaessa ja mielellään opetamme kävelemään itse.”